1/15/2012

She cannot live neither die in this world burning sensation inside, you know how that hurts?

Tää viikonloppu onki menny vaa synkistelles miettien kaikkea mitä oon menettäny, mitä en tuu enää koskaan saamaan ja miten idiootti oon ollu. Mutta niin se vaan menee että "toisen ihmisen arvon ymmärtää vasta, kun menettää hänet". En tiedä mihin toiki perustuu, mutta niin se vaan on. Jotenki sitä aattelee ku löytää ihmisen jota oikeesti rakastaa, niin luottaa siihen et se toinen pysyy sun elämässäs tapahtu mitä tapahtu. Yleensähän se menee niin, mut ei mun kohdalla. Sit ku menetät sen rakkaan, mun tapaukses rakkaimman ihmisen, ymmärrät et miten tärkee se sulle olikaan, mitä kaikkee ihanaa sait kokea sen kans, jota et kenenkää muun kans voi kokea. Tajuat että se ihminen vei mukanaan puolet sun elämästä, se vei merkityksen tähän elämään ja jätti suuren aukon sun sydämeen, eikä sitä aukkoa voi kukaan muu paikata. 

Jos jätän ton synkistelyn tähän... :D Perjantaina ei kyllä ollu synkkäfiilis ollenkaa! :D Päi vastoi, pari kuhmua, mustelmat polvissa, häntäluu paskana ja persees mustelmat, kertovat siitä miten hauskaa mulla onkaan ollu. Vähä kavereiden kans vietettiin iltaa (: Mutta joo, jos sitä menis nukkumaan: aivan sairaanmoinen väsy vaikka oon tänään nukkunu puol 3 asti ja yli kylmä ku olin kylillä käymäs ja tota pakkasta oli joku kymmenen astetta. Että mite ois, autetaan kesää ja syödään lunta? 





Ei kommentteja: