7/27/2012

Tärkeintä ei ole päämäärä, vaan matka

Täs keskellä yötä saan aina näitä inspiraatioita tälle mun kirjottamiselle... ei kait se väärin oo. Tänään kävin sillä ensimmäisellä ajotunnilla, ja luojan kiitos elän vielä! En oo koskaa ajatellu että vaihteiden vaihtaminen vaatii noinki paljo ajatustyötä.. Tosin ihan hyvin se kai meni, ainaki se pyöräki jäi vielä ehjäksi sinne autokoulun pihaan :) Elokuus oiski sitte ajotunteja lähes joka päivä. Kannattaa varoa, meen ens kerralla ajamaan jo liikenteen sekaan, joten suosittelen että pysytte kaukana kaupungilta.. Keskiviikkona käytii Melinan kans vaasassa kiertelemäs kauppoja, ja voi miten rakastankaan alennusmyyntejä! Nähtiin siinä sit Jenniä ja yhtä mälluman kaveria. Ja tsiisus miten suuri jäätelöannos saatiin amarillosta, ku piti käydä taas vähä ihrailemas.. :s Kuvia tolta reissulta ei vielä tuu, koska en jaksa hakea iphonea alhalta.


Näillä yöllisillä tunneilla, rakkausbiiseillä taustalla ja demi kädessä, rupeen miettimään aina kauheen syvällisiä asioita.. Nytki luin tota demiä, jossa oli juttu "ikä erottaa", ja mun mielestä se on väärin että ikä erottaa. Tossaki jutussa yleistettiin hirveesti, miten suhde ei toimi jos toinen on alaikäinen ja toinen päälle 20. Eikö se oo aikalailla ihmisistäki kiinni. Jos kaks ihmistä rakastaa toisiaan ihan aidosti, niin välittääkö ne niiden ikä erosta? Empä usko. Ite oon aika taikauskonen, ja uskon kaikkeen rakkaushömppään, myös siihen et jokaselle ois olemas se oikee. Se, miten ja koska tapaat sen, ei kukaan tiedä. Ja onko mahdollista, että sä löydät itelles sen oikeen, mutta et koskaan saa sitä? Onko se sillon se oikee, jos se ei oo sun kanssas..





Pystyykö sitä särkynyttä sydäntä oikeesti korjaamaan, mikään tai kukaan? Uus ihana ihminen elämässäs, ystävän viisaat neuvot, muuttaminen pois paikkakunnalta, pystyykö sitä ihmistä unohtamaan millään keinolla, jos rakastat sitä eniten koko maailmas?
Elämääki vaikeempi asia on rakkaus, siitä ei vaan ikinä saa mitään selvää. Ihminen jota rakastit joskus - joka rakasti sua, onki yhtäkkiä sun pahin vihamies. Onko se todellista rakkautta, jos pystyy toista satuttaa ilman huonoa omaatuntoa, ja tahallaan? Onko se välittämistä, jos pystyy jättää toisen yksin kylmään yöhön, sydämmellä monta murhetta? Onko edes olemas täydellistä rakkautta.. Löytääkö kaikki edes itelleen sitä oikeeta, miljardien ihmisten joukosta. Jos se oikee on menny ohi sun katseiden, tai jos oot ollu yhdessä jo sen oikeen kans, mutta ootteki eronnu..



Juttelin tos illalla yhden kaverini kans yhtä syvällisiä, mitä ny oon tähän kirjotellu. Tuli sitten puhetta siitä miten kumppani onki vaihtanu sut, sun parhaaseen ystäväänsä.
 "Ehkä pitää vaan elää sen hetken mukaan, ja olla niin ihana ettei se rakastu"
Miks olla jotain, mitä todellisuudessa ei oo.. Onko se sillon 'se oikee', jos joudut esittää ihanempaa mitä todellisuudessa oot, pitääkses jonku ihmisen itelläs? Se käy pidemmän päälle erittäin raskaaksi, olla jotain, mitä et oikeesti ookkaan.


Rakkaus satuttaa, siitä ei pääse mihinkää. Se satuttaa aina, vaikka sais olla rakastamansa ihmisen kans koko ikänsä, mutta jossain vaihees toinen täältä lähtee. Parisuhteessa on riitoja ja ilman rakkautta niitä riitoja ei olisi. Sitä riitelee mustasukkaisuudesta, koska pelkää niin paljon menettävän sen toisen, jne.



"Älä turmele sitä mitä sinulla on,
haluamalla sitä, mitä ei ole;
sillä muista, että mitä sinulla nyt on,
se oli kerran niiden asioiden joukossa, mistä vain uneksit."

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Ei jumalauta, melkein samaa tekstiä ku melinan blogis XDD

ssonjau kirjoitti...

kuullostit surulliselta:(