3/25/2015

ONNEA ON...

 ... omistaa äiti joka jaksaa joka kesä kiertää ja kääntää kivetkin ympäri löytääkseen vadelmia ja muitakin marjoja. Mun ehdottomaksi lemppariksi on muodostunut vadelma-mangosmoothie, joka on helppo nakata nassuun aamulla ja miksei välipalaksikin. Tulee ihan vesi kielelle kun ajatteleekin taas sitä makua. haha.
... omistaa ystävä jonka kans on aina ilo lähtee viettämään iltaa. Käytiin viime perjantaina toista kertaa Solar Sound clubilla Ilonassa, mutta ei vielä tälläkään kerralla päästy näkemään sitä itse esiintyjää. Ilta oli kaikin puolin hyvin onnistunu ja pääsin mäki hieman juhlistamaan niitä kuuluisia kirjotusten loppumisia.
 ... omistaa taas oikeesti toimiva ja kunnon kokonen puhelin. Ja tietenkin hienon värinen. hah. En tiedä miten oon onnistunu elämään edellisten iPhonieni kanssa ilman sormenjälkitunnistinta. Siitä en luopuisi enää mistään hinnasta. Aluksi hieman epäröin puhelimen kokoa ja aattelin sen olevan liian suuri mun siroon käteen, mutta mun epäilykset on kyllä osoittautunu todella turhiksi.
 ... omistaa vihdoin nämä kauan kuolaamani kengät, ai että! Oon kaks kuukautta yrittäny näitä hankkia itelleni zalandon kautta, mutta jostain syystä muutama muukin on ollu samoilla linjoilla. Joka kerta kun niitä taas saapui Zalandon varastoon, niin ei mennyt tuntiakaan kun kaikki oli jo mennyt. Yks kaunis aamu olin sitten riittävän nopea ja laitoin ne tilaukseen heti. Muutaman päivän päästä ne oliki jo postissa odottamassa mua. Nyt vain odotellessa niitä kuivia aurinkoisia keliä, eikä mitään tälläsiä loskapaska takatalvia..
 ... omistaa mielikuvitusta. Poikaystävä otti ja lähti laivalle, ja sain kerrankin mahdollisuuden tehdä ihan omanlaista salaattia! Menin lähinnä mitä kaapista löytyy-taktiikalla, eikä lopputulos ollu ollenkaa huono, päin vastoin. Nakkasin salaatin, tomaattien ja kurkun lisäksi sekaan vielä tonnikalaa, raejuustoa, tilliä ja vielä ihan vähä caesar-kastiketta, enkä uskonu koskaan sanovani tätä, mutta tää voittaa jopa mun kanasalaattireseptin!
... omistaa aivan mielettömän ihanat lenkkimaisemat! 18 vuotta maalla asuneena sitä on tottunu lenkkeilemään luonnossa ja ihan omissa oloissaan. Nyt Seinäjoelle muutettuani mua hieman hirvitti että joudunko mä nyt sitten lenkkeillä tuola kerrostalojen seassa ja pelätä joka risteyksessä jääväni jonku hurjapään auton alle. Onneksi en! Tästä meiltä on ihan kivenheiton matka tohon kampusrantaan, jossa kyllä kelpaa lenkkeillä.

Ei kommentteja: