10/25/2015

MEIKKEJÄ

Pari päivää sitten vapaapäivää viettäessäni koin mun suureksi velvollisuudeksi käydä taas kerran läpi meikkipussia. Karsin sieltä tavaraa niin roskiin, kuin talvisäilöönkin odotellessani päivettynyttä ihoa johon saa läträtä taas hieman tummempia sävyjä meikkivoiteista. Onneks siihenkään ei oo enää kauaa, kun ulkomaanmatka häämöttää jo 24 päivän päässä! 
Mulla ei ole mitään suurempaa inspiraatiota ruveta kuvaamaan mitään varsinaista meikkipostausta, mutta aattelin nyt kuitenkin hieman kertoa, että millä mä naamani laitan kuosiin. 
Pohjalle laitan ensimmäisenä Lumenen BB-voidetta, joka on vielä parempaa kuin aiemmin käytössä ollut Garnierin BB-voide. Toi on tosi kevyttä, just hyvin peittävää ja niin miellyttävän tuntuinen kasvoilla. BB-voide pelastaa tälläsen laiskan meikkaajan päivän aika usein, kun ei jaksa ruveta tälläämään mitään juhlameikkiä töitä varten.  //  Sit päästäänkin mun suurimpaan ylpeyden aiheeseen! The ONE Illuskin foundation-meikkivoide on ollut mun elämäni paras hankinta meikkipussia täydentämään. Kyseisestä meikkivoiteesta on olemassa kuutta eri sävyä ja itseltäni löytyy Porcelain. Kuten nimessäkin jo mainitaan, niin meikkivoide tuo kasvoille tietynlaisen "illusion". Se korostaa tiettyjä kohtia ja luo kasvoille ihan mieletöntä hohtoa! Eikä oo muuten hinnallakaan tätä tuotetta pilattu, sillä normaalistikin tää maksaa vaan 18€, mutta tälläkin hetkellä se on tarjouksessa Oriflamella 8,90€ !  //  Samalta merkiltä omistan myös yhtä paljon kehuja saavan peitevoideen ja korostukseen käytän edelleen tuota samaa Lumenen valokynää. 
Oriflame on tullut tässä vuosien varrella aika tutuksi ja siks oonkin nyt tilannu uusimmat meikit sieltä. The ONEn meikkivoiteen lisäksi tilasin sieltä myös nää ihanat Giordanin aurinkopuuteri- ja poskipunahelmet. Tykkään siitä, miten noista helmistä on niin montaa eri sävyä, että lopputuloskin on aina tosi luonnollinen. Ikinä en kyllä näitäkään tule toisiin vaihtamaan!  //  Puuterina toimii jo monetta vuotta uskollisena toiminut Rimmelin Stay Matte sävyssä Sandstorm. Tän lisäksi oon käyttänyt jonkin verran mineraalimeikkiä, jonka oon tilannut kauan sitten Biodellyltä "testeri"koossa.
Ripsivärit on ja pysyy samana. Niitä en vaihda. Ikinä.  //  Kulmakynät nakkasin roskiin jo alku vuodesta ja hommasin tämän Goshin brown kitin, eikä paluuta enää ole. Oon jo kauan metsästänyt yhtä tiettyä kulmapalettia, mutta etsinnöistäni huolimatta en oo sitä mistään löytänyt. Siihen asti tämä Goshin oma saa toimia korvaavana. 
Oon aina ollut aikamoinen pihistelijä kun kyse on ollut meikeistä, siveltimistä tai muustakaan kauneudenhoidosta. Lukuunottamatta tietenkään hiusjuttuja, sillä niitähän löytyy. Ehkä vähän liikaakin. Mutta siis, kauan kituuttelin lähes marketti-siveltimillä ja aattelin niiden olevan tosi hyviä hintaansa nähden. Nyt kuitenkin alkuvuodesta kun laitoin Biodellylle tilausta, niin päätin ettei enää mitään halpisjuttuja. Pistin sit tilaukseen nää ihanat Ecotoolsin siveltimet, eikä päivääkään oo kyllä tarvinnut katua. En ikinä vaihtaisi näitäkään pois. En tajua, kuinka oon voinut meikata 6 vuoden ajan jollain marketeista ostetuilla siveltimillä. Ihan sama kuin yrittäis levittää meikkivoiteen hevosen jouhilla. Hyh. 


Viimeöisen yövuoron jälkeen ajatus meinaa hieman takkuilla ja siks aattelinkin nyt laittaa koneen sivuun ja keskittyä tuohon yhteen nuhanenään joka tuhisee tuossa mun vieressä siihen malliin, että joko mä laitan tän koneen pois tai mä itken ja laitan. Hah. 

Rentouttavaa sunnuntaita kaikille! 

10/20/2015

TAKAISIN HEITTO

Aamulenkkireippailut auringonpaisteessa saa päivän paremmin ku hyvin käyntiin. Nyt noi auringonpaisteet on vaan aika reilusti vähentyny ja joka aamuinen harmaus ja sankka sumu on saapunu tilalle. // Vanhan Tallinnan upeat rakennukset, joita tuli kuolattua meidän Tallinnan viikonloppureissulla  varmaan enemmän kun laki sallis. Ainakin puhelimen yhtäkkiä täyttyneestä muistista pääteltynä. Meidän reissu sisälsi siis yhden yön laivassa ja toisen yön hotellissa. Ja niihin mahtui muutama mansikkamargarita, shoppailua, hyvää ruokaa, merisairautta ja hulppeita kukkakimppuja, joista yhden sain kotiuttaa. En vaan kestä sitä Tallinnan kukkakadun ihanuutta!
Oon tainnut aiemminkin jo mainita näistä ihanan värikkäistä lenkkipoluista, jotka on jo peittynyt lähes kokonaan oranssien lehtien alle. Syksy on ehdottomasti mun lemppari vuodenaika! // Käytiin nappaamassa mustikkashotit mun synttäreiden kunniaksi. // Hissiselfie #liian mones. Tää on ollut niitä harvoja kertoja kun oon jaksanut panostaa ulkonäköön. Töihin kun menee niin ei juurikaan tarvi huulipunaa laitella tai muutenkaan olla mitenkään erityisen edustava. // Niin upea auringonlasku syyslomalla Vuokatissa. Vain hyvä kamera puuttui..
Extempore reissu keilaamaan ja siitä illanviettoon! Seuraavana päivänä ei kyllä enää naurattanu, kun kärsittiin saman aikaisesti eilis illan kosteesta menosta ja migreenistä. // Syysverhot, syystyynyt, syysviltti ja ihanat syksyn väriset happylightsit. Näistä neljästä on mun syksy tehty! // Musta alkaa tuntua että alotan joka vuosi nää mun jouluhömpötykset entistä aiemmin. Tänä vuonna ne alotettiin lokakuun puolessa välissä. Oivoi. Joulukoristeita en saa vielä kuulemma laittaa, mutta onneks kukaan ei oo kieltäny tekemästä joulutorttuja. // Fiilistelyä siitä, miten sovin hyvin yhteen meidän uuden eteisen maton kans.

10/08/2015

AI ETTÄ MIKSI MÄ PIDÄN BLOGIA?

Oon jonkun verran tässä muutaman vuoden sisällä saanu yhteydenottoja ja kysymyksiä siitä, että miksi mä pidän blogia, ja vielä sellaista jota kuulemma ei kukaan lue. Osa palautteesta on ollu positiivista, mutta mukaan on mahtunu myös niitä kriittisempiä näkökulmia, joka ei oo lainkaan huono juttu. Noh, nyt mä ajattelin avata tätä bloginkirjoitus-touhua hieman enemmän. 
Oon saanu ensimmäisen päiväkirjani 7-vuotiaana isältäni nimpparilahjaksi ja siitä päivästä lähtien oon kirjotellu siihen päiväkirjaan kaikkea, maan ja taivaan väliltä aina yläasteelle saakka. Välillä kirjotuksia oli kerran päivässä, joskus kerran kuussa ja pahimmillaan vaan kerran vuodessa. Mulla oli kuitenkin aina tiedossa se, että kun tulee tarve kirjoittaa jotain mullistavaa ylös, tekisin sen kyseiseen päiväkirjaani. Kirjottaminen, niin iloisista kuin surullisistaki asioista, on ollu mulle jonkinlaista terapiaa koko elämän ajan.
Ensimmäisen blogini taisin perustaa joskus yläasteen puolen välin tienoilla. Enkä kyllä menisi kutsumaan sitä blogiksi. Se oli sanan varsinaisessa merkityksessä päiväkirja, joka vain sattui olemaan julkinen. Purin sinne silloista huonoa oloa ja näin myöhemmin ajateltuna, ois senkin voinut jättää tekemättä. Noh, virheistä opitaan! 
Tämän blogin perustin joulukuussa 2011 ja tällä mennään edelleen. Tiedän henkilöitä joilla on ollu blogeja enemmän kuin sukkia, mutta jotenkin en oo koskaan kokenu että se olis mun juttu. Oon niin blogimaailmassaki, kuin arkielämässäkin todella huono päästämään irti mistään vanhasta. Teen sen vasta sitten, kun on ihan pakko. Tykkään tutusta ja turvallisesta, ehkä vähän liiankin paljon.
Suurin syy sille, miksen koskaan oo poistanu tätä kyseistä blogia ja alottanu puhtaalta pöydältä on se, ettei mun pöytäni todellisuudessakaan ole puhdas. Haluan antaa itsestäni realistisen kuvan ja palan historiaa siinä samassa. 
Tää blogi on auttanu mua pysymään järjissäni ja se on ihanaa itsekin lueskella kaikkia vanhoja postauksia monen vuoden takaa ja huomata miten paljon asiat on muuttunu, miten paljon oon kasvanu ihmisenä ja miten hyvin mulla asiat nyt onkaan. Kun lueskelen vanhoja postauksiani, muistan tasan tarkkaan mitkä fiilikset mulla sillon olikaan. Mulle on tärkeetä päästä välillä muistelemaan menneitä aikoja ja niihin on aika ajoin kiva uppoutua oikein kunnolla. Siksi mä siis kirjoitan blogia. Lähinnä oman itseni takia.