10/08/2015

AI ETTÄ MIKSI MÄ PIDÄN BLOGIA?

Oon jonkun verran tässä muutaman vuoden sisällä saanu yhteydenottoja ja kysymyksiä siitä, että miksi mä pidän blogia, ja vielä sellaista jota kuulemma ei kukaan lue. Osa palautteesta on ollu positiivista, mutta mukaan on mahtunu myös niitä kriittisempiä näkökulmia, joka ei oo lainkaan huono juttu. Noh, nyt mä ajattelin avata tätä bloginkirjoitus-touhua hieman enemmän. 
Oon saanu ensimmäisen päiväkirjani 7-vuotiaana isältäni nimpparilahjaksi ja siitä päivästä lähtien oon kirjotellu siihen päiväkirjaan kaikkea, maan ja taivaan väliltä aina yläasteelle saakka. Välillä kirjotuksia oli kerran päivässä, joskus kerran kuussa ja pahimmillaan vaan kerran vuodessa. Mulla oli kuitenkin aina tiedossa se, että kun tulee tarve kirjoittaa jotain mullistavaa ylös, tekisin sen kyseiseen päiväkirjaani. Kirjottaminen, niin iloisista kuin surullisistaki asioista, on ollu mulle jonkinlaista terapiaa koko elämän ajan.
Ensimmäisen blogini taisin perustaa joskus yläasteen puolen välin tienoilla. Enkä kyllä menisi kutsumaan sitä blogiksi. Se oli sanan varsinaisessa merkityksessä päiväkirja, joka vain sattui olemaan julkinen. Purin sinne silloista huonoa oloa ja näin myöhemmin ajateltuna, ois senkin voinut jättää tekemättä. Noh, virheistä opitaan! 
Tämän blogin perustin joulukuussa 2011 ja tällä mennään edelleen. Tiedän henkilöitä joilla on ollu blogeja enemmän kuin sukkia, mutta jotenkin en oo koskaan kokenu että se olis mun juttu. Oon niin blogimaailmassaki, kuin arkielämässäkin todella huono päästämään irti mistään vanhasta. Teen sen vasta sitten, kun on ihan pakko. Tykkään tutusta ja turvallisesta, ehkä vähän liiankin paljon.
Suurin syy sille, miksen koskaan oo poistanu tätä kyseistä blogia ja alottanu puhtaalta pöydältä on se, ettei mun pöytäni todellisuudessakaan ole puhdas. Haluan antaa itsestäni realistisen kuvan ja palan historiaa siinä samassa. 
Tää blogi on auttanu mua pysymään järjissäni ja se on ihanaa itsekin lueskella kaikkia vanhoja postauksia monen vuoden takaa ja huomata miten paljon asiat on muuttunu, miten paljon oon kasvanu ihmisenä ja miten hyvin mulla asiat nyt onkaan. Kun lueskelen vanhoja postauksiani, muistan tasan tarkkaan mitkä fiilikset mulla sillon olikaan. Mulle on tärkeetä päästä välillä muistelemaan menneitä aikoja ja niihin on aika ajoin kiva uppoutua oikein kunnolla. Siksi mä siis kirjoitan blogia. Lähinnä oman itseni takia. 

Ei kommentteja: